Facebook
Twitter
In English

Squashin ABC

Miten sinä haluaisit aloittaa squashin? Tutustu alla olevaan lajiopastukseen ja poimi siitä itsellesi hyödyllisimmät vinkit.
Ykkösosa on tarkoitettu etenkin niille, jotka eivät ole ennen harrastaneet mailapelejä. Kakkososassa annetaan vinkkejä lajinomaisempaan harjoitteluun.

OSA 1:

Moni haluaa kokeilla squashia heti pelaamalla. Niin voi huoletta tehdä, kunhan muistaa turvallisuuden.

Pelaaminen saattaa kuitenkin tuntua turhauttavalta, jos pallo ei elä ja onnistumisia tulee harvakseltaan. Silloin kannattaa aloittaa lajiin tutustuminen vinkkilistan alkupäästä.
Kokeneet ohjaajat valitsevat oppilaiden lähtötason nähtyään riittävän yksinkertaisia harjoituksia, mikä lisää motivaatiota ja nopeuttaa oppimista. Näin myös kehittymiseen tarvittavat perusasiat tulee omaksutuksi helpommin.

Squash on monipuolinen ja haastavakin laji. Mitä vahvempi liikunnallinen ja palloilullinen tausta lajin aloittavalla on, sitä helpommin squashiin pääsee sisälle. Jotta innostus syttyisi, kannattaa hallita vähintään pallon – esim. tennis- tai pehmosquashpallon – heittäminen ilmaan ja kiinniotto.

Oheisissa harjoituksissa lähdetään liikkeelle alimmista tasoista (esim. 6–8-vuotiaat lapset). Kysy Squashliitosta lisää materiaaleja ja opastusta, jos haluat tutustua harjoitteluun ja ohjaamiseen tarkemmin!

1. SOPIVAN PALLON VALINTA
Dunlop-merkin pallot:
– lapsille punainen Play Mini tai oranssi Fun Mini
– aloittelijoille sininen Max
– harrastajille musta Progress (kilpapalloa hiukan isompi)
– kilpapelaajille musta Pro
Myös muilla merkeillä on erilaisia palloja eritasoisille pelaajille (esim. Wilsonin puna-, sini- ja keltapisteiset pallot sekä kaksipisteinen kilpapallo).
2. PALLON KIINNIOTTO POMPUSTA
– erilaisia heittoja ylös tai seinään eri korkeuksille
– heitä etenkin ei-lyöntikädellä, jotta opit heittämään pallon lyöntiä varten
– kiinniotossa vartalo taipuu pallon mukana
– lattiassa voi olla maalina paperi

3. MAILAOTE
– kevyt ote: kämmenpohja ei juuri koske mailaan, ainoastaan kämmensyrjä ja sormet
– etusormi ohjaa mailaa ja on erillään keskisormesta
– peukalon ja etusormen muodostaman V:n alakulma asettuu mailan kahvan sisäyläkulmaan

4. MAILAAN JA PALLOON TOTUTTELU
– kannattele palloa mailalla ja anna sen vieriä jänteiden päällä mailan kahvaan; pitele mailaa sekä kämmen- että rystypuolella
– heitä palloa mailalla ylös ja yritä ottaa se pompun jälkeen takaisin jänteiden päälle
Tästä eteenpäin kaikki harjoitteet tehdään sekä kämmen- että rystypuolella:

5. PALLON LYÖNTI YLÖSPÄIN
– seiso rintamasuunta etuseinään noin kahden metrin päässä etuseinästä
– heitä pallo ylös seinään niin, että se pomppaa hyvin, ja lyö koko kättä nostaen kevyesti mailalla alhaalta ylös
– anna vartalon taipua alas, kuten harjoitteessa 2
– pidä pallo suoraan vartalon edessä sekä kämmen- että rystypuolella
– voit tehdä saman harjoituksen parin kanssa
– lyönti voi koventua vähitellen ja lyöjä perääntyä kauemmas etuseinästä; samalla maali asettuu kauemmas

6. PALLOTTELU ETUKENTÄLLÄ YLI SYÖTTÖRAJAN
– harjoituksen voi toteuttaa myös pelinä
– aseta sivuseinien viereen maalit; tämä helpottaa pallon suuntaamista
– aloitussyöttö harjoittelukaverin puolelle kohti maalia (alussa pompusta), jalka syöttöruudussa
Taktiikkaa
– lyö edelleen kohti maalia, mutta mahdollisimman kauas vastustajasta, esim. syötön jälkeen linjalyöntinä sivuseinän suuntaisesti
– liiku keskelle t-pisteeseen aina oman lyönnin jälkeen; näin ehdit helpommin seuraavaan palloon
– pelialuetta voi pidentää, kun taidot karttuvat
Muistathan turvallisuuden! Jätä lyömättä, jos vastustaja on tielläsi. Pelissä voitat pallon, jos pystyisit muutoin lyömään pallon suoraan etuseinään (mihin tahansa kohtaan).
Käden ja mailan liike
– liike on etukenttälyönneissä melko pieni
– maila lähtee kohti palloa nuppi edellä, käden vetämänä, lapa avoimessa asennossa
– mailan lapa suoristuu hiukan osuessaan palloon, pääosin kyynärvarren kiertoliikkeen vaikutuksesta
– saatto on melko matala, mutta lyönnin suuntainen
– vartalo kääntyy ennen lyöntiä niin, että kylki osoittaa lyöntisuuntaan

7. LYÖNTI LYHYELLÄ HEILAUTUKSELLA
– lyöntiliike laajenee vähitellen ns. lyhyeksi heilautukseksi, kun taito ja pelialue kasvavat

PERUSTEKNIIKKA
Astu lyöntiin pitkillä askeleilla ja pidä hyvä tasapaino koko lyönnin ajan. Pysy riittävän kaukana seinistä. Pidä pallo etuviistossa itseesi nähden ja ota viimeinen askel etuviistoon lyöntisuuntaan.

Vaihe 1:
Aloita lyöntiin valmistautuminen viemällä mailan lapa takaviistoon (lapa asennossa “erittäin avoin”) heti, kun tiedät, kummalle puolelle vartaloa pallo on tulossa – jo askelluksen aikana. Näin heilautukselle jää aikaa. Kierrä vartaloa niin, että kylki osoittaa palloon ja lantio takaviistoon.

Vaihe 2:
Heilautusliike alkaa niin, että mailan kahvan nuppi ja kyynärpää liikkuvat vartalon edellä. Paino siirtyy takajalalta etujalalle. Maila heilahtaa lähes vaakatasossa nuppi edellä.

Vaihe 3:
Osumahetkellä kyynärpää on ojentunut. Kyynärvarsi kiertyy ja “piiskaa” mailan lavan kohti palloa. Lavan asento on tässä vaiheessa “avoin”, eli se on hiukan kallellaan taaksepäin.

Vaihe 4:
Osuman jälkeen tasapaino säilyy, ja maila ja käsi heilahtavat lyönnin suuntaisesti eteen ylös. Tätä seuraa ponnistus etummaisella jalalla (= tukijalka) takaviistoon.
Huom! Näin tehty heilautus on helppo myöhemmin pidentää. Silloin maila lähtee liikkeelle vaiheessa 1 lähes pystystä takaa.

HARJOITTELU
– Heitä pallo itsellesi ja lyö se yli syöttörajan sivuseinän suuntaisesti. Yritä saada pallo laskeutumaan syöttöruutuun. Ota se käteen ja toista sama. Pyri koko ajan rentoon liikkeeseen.
– Tee sama kuin yllä pyrkien jatkuvaan liikkeeseen. Vaikka pallo ei lentäisikään ihan aiotusti, pyri mahdollisuuksien mukaan hyvään lyöntiasentoon ja jatka lyöntejä.
– Koko kentän peli yli syöttörajan on rauhallinen mutta kiinnostava pelimuoto. Liiku aktiivisesti pallolle, vaikka sinulla ei olisi kiire. Harjoituksessa painottuu takakenttäpallottelu peruslyönnein, mutta voimaa ei tarvita paljon. Lyö palloa myös kevyesti etukentälle tai sivuseinän kautta niin, että osumakorkeus etuseinässä säilyy.

OSA 2:

PERUSLYÖNNIT
– Peruslyönneiksi kutsutaan lyöntejä pompusta takakentälle. Suora peruslyönti eli linjalyönti on squashin tärkein taito. Sen sovellus on poikkikentän peruslyönti eli krossi.
– Boast eli lyönti sivuseinän kautta vastakkaiseen etukulmaan on heilautukseltaan hyvin lähellä peruslyöntejä.
– ”Nikki” on lyönti, jossa pallo osuu seinän ja lattian rajakohtaan. Täydellisessä nikkilyönnissä pallo vierii lattiaa pitkin, eikä sitä pysty palauttamaan.
Hyvän peruslyönnin opettelu kannattaa, koska oikea tekniikka helpottaa muiden lyöntien oppimista. Myös perustaktiikan oppiminen ja toteuttaminen helpottuu.

PERUSLYÖNTIEN TAKTIIKKAA
Peruslyönti on yleensä riskitön, ja tarkasti takakulmaan suunnattuna se avaa useita hyökkäysvaihtoehtoja. Toisin sanoen kannattaa lyödä pallo taakse, kun vastustaja on t-pisteen alueella (= keskikentällä) tai etukentällä.
Kannattaako taakse sitten lyödä linja- vai krossilyönti? Linjan voi lyödä lähes aina, jos ehtii hyvään lyöntiasentoon. Erityisen hyvä vaihtoehto se on vastauksena krossiin tai boastiin, jolloin linjalyönti pakottaa vastustajan liikkumaan toiselle puolelle kenttää. Krossi on järkevä valinta silloin, kun vastustaja on lyönyt linjan tai jäänyt pallon kanssa samalle puolelle kenttää. Samaten se toimii, jos etukentällä tulee kiire eikä linjalyöntiasentoon ehdi kunnolla. Yleensä krossin kannattaa olla ns. peitetty, eli se lyödään samasta asennosta kuin linja. Näin vaikutus tehostuu, kun vastustajan on vaikea ennakoida lyöntiä.

Yleisesti ottaen linjalyönnit rauhoittavat ja jopa hidastavat peliä; krossit ja boastit vastaavasti kiihdyttävät sitä. Linjalyönnin riittävä käyttö ja hallinta antavat selkeyttä pelin rakennukseen. Sama pätee toisin päin: kun linjalyönti ei kulje, puute on korvattava tsempillä ja kunnolla.

Kovatasoisten kilpapelaajien yleisin lyönti on rystylinja taakse, toiseksi yleisin kämmenkrossi. Tämä pätee tilanteeseen, jossa pelaajat ovat samakätisiä. Asetelma on monimutkaisempi, jos toinen on vasen- ja toinen oikeakätinen.

Linjalyönnin taktisia vaihtoehtoja
1) Pelaaja A lyö pallon ”reiluun pituuteen” pelaaja B:n ollessa t-pisteen alueella. Tämä on normaali lyönti ns. asemapelitilanteessa. Pelaajan on tärkeää ohittaa lyönnillään vastustaja ja siirtää hänet pois t-pisteestä oman asemansa parantamiseksi.
2) Pelaaja A lyö pallon ”mittaan”, kun pelaaja B on tulossa t-pisteeseen. Pallo ohittaa B:n, joka lyö huonon palautuksen, koska hänellä on kiire lyödä ennen pallon kuolemista takanurkkaan.
3) Pelaaja A lyö pallon ”tappopituuteen”, kun pelaaja B on huonossa asemassa eikä ehdi katkaista lyöntiä syöttöruudun kohdalta. Tällainen linjalyönti on usein voittava.
Krossilyönnin taktisia vaihtoehtoja
1) Normaali krossilyönti ns. asemapelitilanteessa: Pelaaja A lyö leveän ja korkeahkon krossin pelaaja B:n ollessa keskikentällä. A:n on tärkeää ohittaa lyönnillään B ja siirtää hänet pois t-pisteestä päästäkseen itse parempaan asemaan.
2) Kun pelaaja B on huonossa asemassa, A lyö kapeahkon krossilyönnin tappopituuteen eikä B ehdi katkaista sitä syöttöruudun kohdalta. Tällainen krossilyönti on usein voittava.

Huomaa elementtien tärkeysjärjestys takakenttälyönneissä:
1. tarkkuus (lyönnin korkeus etuseinässä ja leveys sivusuunnassa: pallon ensimmäinen tai toinen pomppu osuu sivuseinän lähelle oikeassa mitassa)
2. lyönnin voimakkuus
3. pallon alakierteen voimakkuus

TEKNIIKKA
Liikkuminen
– Etene pitkin askelin lyöntitilanteeseen siten, että pallo on etuviistossa itseesi nähden.
– Vie jo liikkuessasi mailan lapa ylätakaviistoon.
– Säilytä hyvä tasapaino koko lyönnin ajan.
– Ota viimeinen askel etuviistoon lyöntisuuntaan.

Suoran peruslyöntiliikkeen vaiheet
1. Aloita lyöntiin valmistautuminen viemällä mailan lapa ylätakaviistoon heti, kun tiedät, kummalle puolelle pallo on tulossa. Näin heilautukselle jää aikaa. Kierrä ylävartaloa niin, että kylki osoittaa palloon. Heilautusliike alkaa mailan kahvan nuppi ja kyynärpää edellä – kuin naru vetäisi nuppia eteenpäin.
2. Mailan liike jatkuu nuppi edellä, ja lapa on avautunut täysin (maila on vaakatasossa, sillä kyynärvarsi kiertyy ns. takaperin). Paino on siirtynyt takajalalta etujalalle.
3. Maila heilahtaa lähes vaakatasossa nuppi edellä, ja kyynärvarren kierto alkaa. Samalla kyynärnivel alkaa ojentua.
4. Osumakohdassa kyynärpää on ojentuneena ja kyynärvarsi kiertyy eteenpäin “piiskaten” mailan lavan kohti palloa. Ranteen liike jää pieneksi. Mailan lapa on avoimessa asennossa, ja palloon tulee lievä alakierre.
5. Osuman jälkeen tasapaino säilyy. Maila ja käsi heilahtavat lyönnin suuntaan eteen ylös. Seuraavaksi etummainen jalka (tukijalka) ponnistaa takaviistoon kohti t-pistettä. Samalla on kuitenkin huomioitava säännöissä määritelty vastustajan oikeus liikkua suoraan pallolle.
Krossilyönnin tekniikka on lähes sama kuin linjalyönnin. Perusero on se, että palloon osutaan lyöntisuunnassa vähän aiemmin kuin linjalyönnissä, eli osumakohta on lyöntikäden olkapään etupuolella. Jos pelaaja haluaa yllättää vastustajansa krossilyönnillä, hän hyödyntää voimakkaasti kyynärvarren kiertoa ja käyttää apuna myös rannetta. Näin maila ei osu palloon niin aikaisin, ja lyönti on vaikeampi lukea.

PERUSLYÖNTIEN HARJOITTELU

Yksinlyöntiharjoitteita
1) Lyö rystypuolella itsellesi hiljainen rystypassilyönti ja siitä painava rystylinjalyönti; ota pallo käteen jokaisen taakselyönnin jälkeen. Toista kämmenpuolella.
2) Edellisen sovellus: lyö passilyönnistä krossi.
3) Jatkuva linjalyönti lyhyenä etukentällä, lyhyellä heilauksella.
4) Jatkuva linjalyönti syöttöruutuun, yli syöttörajan.
5) Jatkuva linjalyönti takakulmaan (vaativa harjoitus).
Huom! Vie ensin maila takaviistoon ja ota vasta sitten tarvittavat lisäaskeleet ennen lyöntiä.

Pariharjoitteita eli drillejä
1) Pelaaja A lyö suoran linjan taakse, B lyö passin korkeahkona mutta lyhyenä.
2) Edellisen sovellus: A lyö aina linjan, B passaa pallon eteen suorana tai krossina (krossista A vaihtaa lyöntipuolta). A lähtee pallolle t-pisteestä ja palaa sinne lyönnin jälkeen, eli passilyönnin pitäisi olla niin helppo, että jopa yksi askel pallolle riittää. B liikkuu t-alueen reunalle oman lyöntinsä jälkeen.
3) A ja B lyövät toisella kenttäpuoliskolla vuorotellen linjalyöntejä syöttöruutuun niin, että pallo osuu etuseinässä yli syöttörajan. Pelaajat liikkuvat lyönnin jälkeen toisiaan väistäen t-alueen takareunaan.
4) Sama kuin edellä, mutta palloa lyödään takakulmaan. Vaikeahko harjoite, mutta kilpapelaajalle ehdoton.
5) A lyö linjalyöntejä ja B krosseja vuorotellen kohti syöttöruutua (niin, ettei palloa pysäytetä välissä). Harjoitus tehdään aluksi niin, että pallo osuu etuseinässä yli syöttörajan; myöhemmin vapaasti.
6) Sama kuin edellä, mutta lyönnit suunnataan takakulmiin.
7) Peli niin, että pallo osuu etuseinässä yli syöttörajan. Tällöin painottuvat korkeahkot, taakse suuntautuvat peruslyönnit ja lentolyönnit. Muitakin lyöntejä voi silti käyttää.
8) Takakenttäpeli krossi- ja/tai linjalyöntejä käyttäen (vaativa).