Facebook
Twitter
In English

Saana Valasma kävi viime joulukuussa pelaamassa US Junior Openissa. Tässä Harri Valasman erinomainen ja silmiä avaava juttu turnauksesta ja reissusta yleisesti.

US Junior Open

Matkasimme joulukuun puolivälissä tyttäreni (Saana Valasma) kanssa tähän mailman suurimpaan kansainväliseen squash turnaukseen US Junior Openiin, Bostonin lähistölle. Tässä kertomusta ja havaintoja kisasta.

Iso kisa – isot fasiliteetit

3 hallia, yli 30 kenttää, 4 päivää, se tarvitaan n. 950 juniorin turnaukseen. Pelaajia oli 41 maasta, eniten tietysti Ameriikan mantereilta, mutta myös Australia, Uusi-Seelanti, Aasia, Afrikka ja Eurooppa olivat edustettuina. Jo turnauksen koko hämmästytti pienen pohjoisen squashmaan edustajaa. Porukkaa oli todella paljon joka hallilla, ja pelit alkoivat klo 8.30 aamulla ja loppuivat klo 22 illalla. Kaikki kuitenkin toimi loistavasti. Club Locker toimi moitteettomasti kaikilla halleilla ja järjestäjiä oli aina paikalla. Täytyy sanoa, että kun näki fasiliteetit esim. Andoverissa, 12 ihan uutta kenttää, kaikilla kentillä digitaalinäytöt, kamerat yms. ja kysymyksessä oli lukio, jolla oli myös 8 vanhaa kenttää, niin mietti, että huh, täällä on tehty jotain oikein. Toisaalta oli myös hassuja juttuja esim. pukuhuoneita ei ollut Harwardissa käytössä.

Taso – kova

Toinen hämmästyksen aihe oli pelaajien taso. Voi sanoa, että 4 päivän aikana näin vain 1-2 pelaajaa, jolle olisi voinut jotain opettaa perustekniikasta, mutta ei paljon. Erityisesti tyttöjen kova ja laaja taso jäi mieleen, varsinkin USA:n tyttöjen. Pojissa tuntui taas, että kaikki osaavat lyödä kovaa/tarkasti ja hakevat kaikki. Taituruutta jäin kaipaamaan pojilta, toki en nähnyt kaikkia huippuja. Tason kovuuden syy on selvä kun katsoi hieman ympärilleen… Kaikilla tuntui olevan ammattivalmentaja katsomassa pelejä ja analysoimassa niitä. Lisäksi valmistautuminen turnaukseen ja otteluihin oli ammattimaista. Useat Etelä-Amerikan maat olivat tulleet useita päiviä aikaisemmin ja treenanneet valmentajan kanssa + pelanneet matseja muiden maiden kanssa. USAn pelaajien taso oli kova, mutta myös yllätti niin monen Etelä-Amerikan maan pelaajien taso. Eli rahaa on käytettävissä paljon ja se auttaa kyllä.

Tuomarointi – käyttäytyminen

Tuomaroinnissa käytettiin samaa menetelmää kuin Suomessa / Euroopassa eli molemmat pelaajat tuomitsevat seuraavan ottelun. Ratkaisupeleissä oli järjestäjien tuomarit. Miksi tästä haluan mainita on se, että kuri on tiukka (ja jonka soisin Suomessakin lisääntyvän). Jo nuoretkin juniorit antoivat tuomarina helposti käytösrangaistuksia heti jos 1) kiroili kentällä 2) viivytti peliä 3) toimi epäurheilijamaisesti esim. heitti mailaa. Vastustajan kunnioittamisesta oli jo maininta kisaohjeessa ja se tuntui olevan kaikille selvää. Siksi oli nautittavaa katsella kerrankin pelejä, joissa tuomarille ei marmateta ja tuomiot otetaan sellaisena kuin ne tulee. Oikein positiivista, kunhan leviäisi myös ammattilaiskentille.

Saana – miten meni?

Taso toisiaan oli kova, joten ekalla kierroksella tuli 3-1 tappio. Samoin platen ekalla kierroksella samoin numeroin. Saana pelasi hyvin, mutta molemmat vastustajat olivat varmempia pelaajia. Nimenomaan pelaajia eli näki, että olivat pelanneet paljon tasaisia pelejä ja käänsivät tiukat pelit kotiin. Kolmannesta pelistä olisi voinut alkaa sitten voittoputki, mutta sairastuminen vei voimat. Mutta koska oltiin tultu tänne asti niin Saana koitti pelata kuitenkin, häviö 3-0 ja pelit oli siinä. Harmittava juttu tuo sairastuminen. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt mennä paikalle aikaisemmin aikaeron takia ja jotta olisi ehtinyt vetää muutaman pelin ennen kisaa.

Kisan jälkeen matkasimme Philadelphiaan tutustumaan Drexelin Yliopistoon, joka oli Saanan prosessissa valikoitunut paikaksi, missä haluaa opiskella ensi syksynä. College Squash se vasta hienoa onkin ja Drexelissä on siihen upeat puitteet. Lisäksi yliopistossa on tarjolla Majorina ”Entrepreneurship and innovation”, johon Saana halusi ja pääsikin juuri opiskelemaan. Katsotaan sitten syksyllä mahtuuko Drexelin vahvaan joukkueeseen squashissa, ainakin squashura jatkuu.

Raha – mitä kustantaa?

Kisa ei ollut halpa, mutta kaiken satsauksen arvoinen. Meillä oli ohjelmassa muutakin, joten matka-aikataulu yms. oli hieman erilainen kuin optimaali. Jos menisi suoraan Suomesta sinne ja takaisin kustannukset olisivat 1) Lennot alle 1000€, Oulusta, jos on aikaisin liikkeillä ja Helsingistä niin 500€ 2) Kuljetukset: järjestäjien bussipassi taisi maksaa 50€, mutta oma auto on USAssa aina kätevin (n. 50€/päivä) 3) Hotellit: n. 100-120€/yö/huone 4) Kisamaksu $250, ja tällä ei saa kun kisapaidan ja ”sämpylälounasta”. Mitään kisapakettia ei siis ole vaan kaikki pitää hoitaa itse. Jollain isommalla porukalla kustannukset saisi pysymään kohtuullisina, ehkä n. 2000€/nuppi kaikkine kuluineen ja ruokineen.

Miksi mennä?

Itse näen kolme pääsyytä: 1) Kisa antaa hienon kuvan siitä, kuinka iso laji squash on USA:ssa ja maailmassa, varsinkin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Amerikassa. 2) Kisan taso on mielestäni korkeampi kuin Euroopan kisojen (BJO:ssa vielä korkeampi) ja pelaajia on todella paljon = paljon hyviä pelejä. 3) Jos harkitset opiskelua USA:ssa niin täällä näet kaikkien squash-yliopistojen valmentajat ja he näkevät pelisi. Jälkeenpäin ajateltuna paras ajankohta mennä kisaan tässä mielessä on silloin kun olet viimeistä vuotta alle 17v sarjassa tai sinulla on vähintään 2v siihen kun haluat aloittaa opiskelut.

Loppuajatelma

Pari päivää turnausta seurattuani iski paha epätoivo… ei Suomessa näillä resursseilla ja rahoilla meillä oo mitään mahdollisuutta tässä leikissä, pakataan laukut ja katkotaan mailat… Sitten toivo palasi. Pitkäjänteisellä työllä meillä on mahdollisuus. Hyvä juniorityö, junnut USAn yliopistoihin pelaamaan, toivottavasti saamme heidät takaisin Suomeen junioreiden pariin, uusia junnuja yliopistoon jne. Siitä se kehittyy ajan mittaan ja aina joukosta löytyy helmiä. Suurin huolen aiheemme pitäisikin olla se, miten saadaan kaikki junnut pysymään lajin parissa ja sitä kautta laajentaa lajin harrastajamäärää ja lajiaktiiveja. ”1 valmentaja, 10 junnua, joista tulee 2 valmentajaa, joilla on 20 junnua, joista tulee 4 valmentajaa joilla on 40 junnua… ” Kyllä se siitä! Suomalaisiahan on ensi syksynä jo ainakin kolme siellä Sanna Koivumäki, Miko Äijänen ja Saana.

Harri Valasma